Nonii! Tänään sain sen, King Diamondin House Of God -albumin. Edellinen KD-albumini olikin tammikuussa saamani The Puppet Master, joten olikin jo aika laajentaa kokoelmaa. Kivahan se on niin pitkään kun sitä voi tehdä aina kun rahat riittää, mut sit ku onki kaikki levyt hyllys ni... Noh, heinäkuus tulee jotai uutta siltä suunnalta huhujen mukaan, tosin ei mulla kaikkii KD- ja MF-levyjä siihen mennes ole. En uskalla sanoo HoGista mitään, ensivaikutelma on usein kovin hatara ja poikkeaa lopullisesta mielipiteesta ehkä paljonkin. Mutta tähän mennessä kahdesti levyn läpi kuunnelleena olen nauttinut levystä kuin eunukki masturbaatiosta. Tarina on aivan ylimahtava. Ehkei ole kovin absoluuttinen totuus sanoa sen olevan paras KD-tarina, mutta minulle se voisi juuri sitä ollakin. Katselee nyt, mihin suuntaan mennään tulevilla kuunteluilla..

Alkoi taasen ammattiainejakso koulussa. Lyijykynä vaihtui hitsipilliin kun tutustuimme Mönttisen kanssa TIG-hitsauksen ihmeelliseen maailmaan. Jännä laite. Nyt oon ihan argonkaasuissa. Tai aragornkaasuissa, miten tykkääkin. Se kaasupiste hieman vuos. Argonin ei pitäs olla myrkyllistä, mutta happea syrjäyttävänä se kyl saa päänsäryn aikaseks. Ploks.

Ai nii, ja kävin Levykellaris ja sain sen tilaamani levyn yli kahen viikon odotuksen jälkeen! Ai mitä? Ai, sori joo, miehän alotin siitä kertomalla... hups.