Näin sitä taas meni kaksi viikkoa ihan heittämällä. Viime maanantaina piti jo kertoa kuulumisia, mutta se sitten siirtyi aika haipakalla viikon eteenpäin. Outoa. Mitä tein etten kerennyt kertomaan mitään. Halusin sellaisen kiireettömän hetken, jolloin voin pitää ajatukset jonkinlaisessa linjassa ja kirjoittaa hyvällä tahdilla ilman että on miljoona eri asiaa samaan aikaan mielessä.

Olin sentään viime viikolla ulkona. Pyöräilinkin pari kertaa. Sain heinäkuulle jopa jotain hanttihommia. Omakotitalossa riittää aina touhuttavaa ja muutama päivä meni polttopuita pinotessa. Tänäänkin piti mennä jatkamaan, mutta nyt sataa ensimmäistä kertaa. Aika hienot säät sentään ollut. Voinut olla vähissä vaatteissa ulkonakin jo. Sinällään olen viettänyt lomaani oikeaoppisesti, että olen hengaillut saunoessa kiireettömästi ulkona ja grillannut makkaraa. Vaarallista se on vatsan seudulle, mutta hyvä psyykkeelle kuulemma.

Suursiivoukseni kestää helposti kuukauden. Nyt on jo mennyt pari viikkoa ja olen saanut vasta jonkin verran järjesteltyä. Järkyttävin urakka eli työpöydän tyhjäksi saaminen on vielä edessä. Olen löytänyt kaapeista hauskoja lehtiä 80- ja 90-luvuilta. Ankeata oli aika silloin. Värisivut ja kiiltävät pinnat olivat luksusta. Mainoksissakin riitti pahviset lavasteet. Hassua. Lehtiä selaillessa onkin sitä aikaa kai kulunut. 20 vuodessa kerkeä aika paljon tulemaan.

Televisiokin siirtyy tänään jo kesäkauteen. Näin se aika kuluu. Vaikkei sieltäkään paljoa mitään tule niin silti sitäkin tulee jokin verran seurattua. Ei tosin kovin aktiivisesti, sillä ajoitan ruokailut aina samaan aikaan ja selaan lehtiä ja pyörin milloin missäkin samaan aikaan. Hiukan ehkä stressaavaa sellainen. Pitäisi pysyä paikallaan ja nauttia elämän pienistä asioista ilman hektisyyttä.

Outoa miten sitä vielä muutama vuosi sitten pelasi kesällä päivät pitkät jotain konsolipelejä ja nyt ei ole aikaa. Toisaalta ei ole rahaakaan maksaa 60 euroa yhdestä pelistä. Pitää taas mennä tinkimään. Viime keväällä sain 80% alennuksella. Kasaan vaan kaikkea kivaa tekemistä kaiken varalta ettei käy niinkuin kauan sitten syksyllä, kun olin kipeä ja sängyssä seuranani oli vain yksi Lassi ja Leevi -sarjakuva. Sitä oli hauskaa lukea, mutta samalla pelotti, että mitä sitten kun se loppuu. Paranin ja nyt sekin on lukemattomien lukemattomien teosten jonossa.

Jos nyt toukokussa saisi siivottua niin voisi kesäkuussa jo suunnitella opintoja. Pelottaa että sekin taas siirtyy ja siirtyy kuten viimekesäinen ruotsinopiskelun aloittaminenkin ja sain ruotsin sitten läpi vasta helmikuussa. Heinäkuussa töitä ja aurinkoa. Elokuussa sitten voisi lomailla stressittä, jos nämä kolme ensimmäistä kuukautta menisi suunnitellusti. Epäilen, mutta katsotaan. Kummaa miten aika ei riitä, vaikka ei edes ole mitään tekemistä!