Olin ajatellut pyrkiväni Helsingin yliopistoon lukemaan logopediaa (puheterapiaa), sen jälkeen kun oli oponi kanssa jutellut tulevaisuudesta. Sanoin opolleni, että haluaisin työskennellä musiikin parissa. Oponi haukkui minut pystyyn ja sanoi. "musiikki konservatorioista, sibelius akatemiasta ja muista musiikki kouluista valmisutuu hihhuleita, joille ei tule ammatti koskaan olemaan pysyvästi"
Laulutuntini jälkeen, joka pidettiin pitajanmäen "sibelius tiloissa" tajusin, että mitä järkeä on siinä, että ei saa tehdä sitä mitä haluaa. Sillon tajusin että paskat oposta. Minähän pyrin stadiaan, musiikkipedakogiksi/pop jazz muusikoksi ja haluan olla tekemisissä musiikin kanssa, koska se on se mitä rakastan. Nyt maaliskuussa on yhteishaku. Jännittää mutta pitäkää peukkuja!!