Hän on henki, jota minä palvon.
Hän on tuuli, myrsky, yö ja sade.
Hän on tunne minun sisälläni.
Hän on hetki, jota ihannoin.

Ryömin sysimetsään, taakse kesän hengen.
Onnettoman kyynel kastaa hänen maansa julmat,
joissa siemen itää jäisen vihan nimeen.
Hän loistaa hehkuen voimin, jotka minä menetin.

Tämän unen lumi peittää koko kesän alleen.
Jäisenä kidun hänen talvessaan.
Lämpö sisälläni haihtuu maahan, roudan,
jossa hedelmöi myrkky kaikkein kauneimman.

Hyinen hahmo nousee alta mustan suon.
Hän huomaa minut ansassansa kituvan,
Silloin väri palaa hänen kasvoillensa.
...Ja jääpatsaana siinä yhä kesää odotan.

Estyy valon lämpö. Hylkii, aamu, yötä, mustaa.
Estyy kevään tulo. Hylkii elo omiansa.
Kuihtuu viherniityt, routuu siemenetkin
Kuolee hedelmät ja katoaa eläväinen

Tuota tuota...Mitäpäs tästä. Viikate...juuh.
yöskin tästä löytyy Wasaraa ja aika paljon Ajattaraa.
Hämyinen (Bläkkis vaikutteinen) tausta luo mukavasti tunnelmaa. Sopivan salaperäistä ja tummaa tunnelmaa.
Tavallaan perussanotukset...mutta on näissä sitä jotain.
Hieno fiilis biisissä kaikinpuolin.
Soundit vähän tummat jos otetaan kantaan tuohon soundipolitiikkaan. Kaipaisivat kirkkautta. Aika kaikuset rummut...sopii oikeestaan tähän ja tuohon hämyiseen syntikkamattoon.
Hyvä laulu/kähinä-ääni. Luontevan kuulonen.
Hyvin soitettu.

Ei tässä mitään. Tulipa levotonta tekstiä.
Tykkäsin kumminkin.