metsän ja peltojen välistä
keskelle taloja
ja aurinko iskee
mieleen puumerkkejä
tärinän sietää
suunnan muuttuessa

kuljettaja, hidasta
laiturilla
junantuomat vilkuttaa
kuljettaja, hidasta
junantuomat pyytävät
liittymään seuraan

unien maassa katsotaan
kuolleiden kanssa silmiin
vain siellä ne puhuvat
ja lähinnä ajatuksin
ne sanomattomat asiat
jo valveilla vaiettiin

kuljettaja, hidasta...

vanhojen talojen portaissa
kaiku on arvokas
paon jälkeen sen
huomaa aamulla
vain pöly on nuorta
vaikka kuinka tuulettaa

kuljettaja, hidasta...

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu