lapsuudest

jeps 9 vuotta elämäst laitokses...piti vähä purkaa

täs on teille tosi tarinaa musta
ja sä kuulet sen nyt mun suusta
täällä puhutaa tietämättä mitää
mis asuin 9 vuotta tiedäks sitäkää
joten olkaa nytten korvat auki
huhupuheet paskamainen tauti
9 vuotta laitokses ei ollu häävii
9 vuotta kysymykset täytti mun päätäni
mutsi oon sulle ikuisesti katkera
halusin nähä sut vaa narun jatkeena
ehämmä ensin tajunnu olit ain ilonen
emmä tajunnu et meijän elämä menee piloille
aina katosit jonnekki välil toit ruokaa
mut ei 8 vuotias pysty huoltaa
meitä oli kolme ja mä olin vanhin
ja se hylkäämisen tunne se oli pahint

kertsi

2 kuukautta ehittiin kärsii
kun apu tuli mun huulet värisi
sossust ja lapsikyläst tuli väkee
jes me päästii käpälämäkee
kerättii tavarat ja vaatteet jätesäkkii
itkin ilost kunnes se ilmesty yhtäkkii
se ämmä huus ette vie mun lapsii
aivan sekasi tarttu meit käsivarsii
rupes huutaa pennut tää on teijä syytä
katsees oli pelkkää tyhjyyttä
se tais olla jossai psykoosissa
just sellanen mitä näkee laitoksissa
vihdoin me saatii lämmintä ruokaa
vihdoin joku aikunen sisaruksii huoltaa
mut joku mun mieltä viel painaa
ne sanat aina mun päätäni vaivaa
oltiinko me vaan todella niin pahoi
senkö taki se viinaa kurkkuu kaatoi
6 vuotta terapias ei auttanu mitää
ikuiset traumat ketä mä saan kiittää