Biisi lähti jotenkin yllättäen käyntiin, mutta hetihän sieltä alkoi tulla tuttua soundia. Jälleen hyvin toimiva yhdistelmä säröä ja "nostalgiasoundeja". Todella tarttuva ralli ja jäänee soittolistalle pidemmäksin aikaa.

Rock on!!! Kuulostaa loistavalta!! Eipä muuta mun pirunsarvet pystyyn, äläkä anna liekin sammua!

Humppakomppilähtö toi ehkä asteen koomisuutta, mutta eipä tuo olennaisesti menoa haittaa.

1:03 -> 1:29 taattua Machinistia, niin paljon kerroksia soundimaailmassa että sydän vallan lämpiää.

2:00 alkaa mehukas arpeggio joka lisää kyseisen osaan rauhaisaa etenemistä.

3:23 alkava kohta on myös mukavan mahtipontinen.

Kappaleen yleistunnelma on raskaan ja alakuloisen tuntuinen, mutta eihän jokainen biisi voikkaan mikään hilpatihippan olla. Minkäänlaista varsinaista koukuttavaa päämelodiaa ei biisi tarjoile, tuskin se oli tähän sopinutkaan. Varsinaista sooloa jäin osin kaipaamaan. Loppupuolella tuleva leadikitara on aivan liian piilossa. Soundit on aika crispit, eikä alataajuksia paljoa tarjoilla.

Ei kummempi teos, en pidä projektin parhaimpana, mutta lupaan yrittää kuluttaa tämän puhki, vaikken vielä edellisissä biiseissä ole onnistunut. :)