Istun kivellä katson merta levotonta
ei mun elämässä monta
joka sen tyynnyttänyt ois
useimmat vain kävelleet on pois.

Kuulen kalliolla rytmin sadepisaroiden
liian harvoin mulle soiden
vaikka sykkii samat tunteet
useimmat korvansa sulkeneet.

Tunsin ihollani aamun koleuden
riisunut oot peiton
piilopaikan sydämen.
Herätit mut kauniiseen maailmaan
vaikka myrsky uhkais'
kokisin sen uudestaan.
Herätä mut uudestaan
kauniiseen maailmaanx2.

Seison tuulessa toivon että lentoon nousen
toinen vapauttaisi jousen
sarastukseen asti jäis
enkä enää seuraa jännittäis.

Tunsin...

herännyt on ruumis
paljas peilityyni
siitä kuvas heijastuu
vapautunut mieli
nousee ruohikosta
silti olen vielä hento puu.

Herätä mut...
Herätä mut...

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu