Biisi alkaa arkaisen koruttomasti huilu- ja harppusointu-sävyin ja - sitten sibeliaaninen orkesteriäänivalli vie kuulijan mukanaan vastustamattomasti. Erittäin hienosti soitinnettu nousu ja sitten loppukadenssi. Hieno muodon kaari. Teemassa on jotain irlantilaista, ylevää ja eeppistä. Kadensaalisessa laskussa ensimmmäisellä kerralla kuunnellessa hätkähdyttää appogiatura dissonanssi, joka kuitenkin puretaan konsonanssiin johdonmukaisesti (sehän vielä toistuukin siinä ja kuulosta lopulta aina vaan paremmalta...).
Mielestäni täysiveristä A-luokan soundtrack-musiikkia.
Ei voi mitään - täysi kymppi!