Kevyesti keinahtelee tämän sävellyksen tunnelma kedolla palauttaen menneen kesän mieleen.

Aluksi vaikutelma on hyvinkin ns. klassinen ja ehkä liiankin stilisoitu eli suoraan sanoen kuiva :)

Mutta, kas, kas, yht' äkkiä ollaankin keijukaisten ja muiden satuolentojen kanssa kymmenmetrisessä ruohikossa leikkimässä hippaa. Leppäkertut laskevat pisteitään ja jakavat niitä kelle sattuu. Sudenkorento pörisee kuin helikopteri ruohikon yllä ja vahtii suloisia olentoja, sen katse on isällisen huolehtiva.

Jassoo, että näin taas lähti mielikuvitukseni laukkaamaan....