Kappaleen sanat
Todiste - Valmis Maailma
Ikkuna auki, edes 5 miljoonaa tähteä.
Loistaa vaan niin kirkkaana kunnes on aika lähteä.
Verhot kiinni, silmät kiinni.
Vihdoin koko maailma hiljaisuuteen hiipi.
Nukkuu rauhassa, ei kello kaulassa.
Vaan niin rauhassa, "shh älä herätä".
Kuiskattuja runoja, solisevii puroja.
Silmieni edes kaikista kauneinta kurotan.
Vaikken vielä pysty sitä edes hahmottaan.
Pientä poikaa ei luotukaan tuulessa tarpomaan.
Vaan kirjottamaan laulu maailman taulusta,
jossa kukaan ei enää pidä kireetä kaulusta.
Voi vaan hymyillä, ei tarvii lymyillä.
Eikä kenenkään tarvii menestyä kyvyillä.
Niin yksinkertasta ja niin kaunista.
Vihdoin sain nähdä miltä tää maailma näyttää valmiina.
Mä valmiiseen maailmaan tiputan mun katseeni.
Pienestä unesta sitä salaa kurkistan.
Mä nukun vaan, kunnes sen nähdä saan. Ja mä meen, kunnes sen tavoitan.
Jokapuolel nauretaan, ei ees yhtä kyyneltä.
Täydellinen maa jossa ei tarvii anteeks pyydellä.
Ku näkee palan siitä, haluu sen kokonaan.
Mut sit vasta on kotonaan ku alkaa sitä kokoomaan.
Pala palalt valmistuu, kaunistuu, täydentyy.
Kaikki pienet arvet tulee aikanaan täytettyy.
Ei muistella pahalla, muistellaan vaan hyvällä.
Pieni poika voi näyttää sen maailman vaan kynällä.
Toivottavasti tän laulun läpi pääset sen näkemään.
Miten samal puolel tietä vihdoin kaikki täällä kävellään.
Näkemättä mitään voi nähdä ehkä paremmin.
Ku ei silmät enää näkökenttää supista.
Laita vaan silmät kiinni jos haluut siihen upota.
Kaikki mitä näät, mitään et siitä unohda.
Jos tuntuu et joka päivä liian paljon vaaditaan.
Tuu hetkeks kurkistaan valmiiseen maailmaan.
Mä valmiiseen maailmaan tiputan mun katseeni.
Pienestä unesta sitä salaa kurkistan.
Mä nukun vaan, kunnes sen nähdä saan. Ja mä meen, kunnes sen tavoitan.
Tuntuu et oon joka hetki täs maailmas eläny.
Mut nyt sen vasta näin ja en mä enää peräänny.
Nään silmien edes pelkkii sateenkaaren värejä.
Valkosella asfaltil on pehmeämpi kävellä.
Kaikki niin lähellä, koitan hieman kurottaa
ja taidan melkein toivoo et pääsen sinne putoomaan.
Ei enää hiljasta, puhtaita sävelii.
Mä vaan kuuntelen, ja mä kuuntelen.
Kaikki pienet palaset on kohdallaan.
Täst valmiista maailmasta ei löydy pohjaakaan.
Ja siks kukaan ei kaiva enää ojaa.
Mihin tarvii seinii, jos kaikki toisiinsa nojaa?
Vaan taivas kattona, tuskin sekään estää,
enää meitä siivillämme korkeemmalle lentään.
Melkein kosketan aurinkoo, tääl kaikki on kallista.
Tässä maailmassa kaikki on valmista.
Ikkuna auki, edes 5 miljoonaa tähteä.
Loistaa vaan niin kirkkaana kunnes on aika lähteä.
Verhot kiinni, silmät kiinni.
Vihdoin koko maailma hiljaisuuteen hiipi.
Nukkuu rauhassa, ei kello kaulassa.
Vaan niin rauhassa, "shh älä herätä".
Kuiskattuja runoja, solisevii puroja.
Silmieni edes kaikista kauneinta kurotan.
Vaikken vielä pysty sitä edes hahmottaan.
Pientä poikaa ei luotukaan tuulessa tarpomaan.
Vaan kirjottamaan laulu maailman taulusta,
jossa kukaan ei enää pidä kireetä kaulusta.
Voi vaan hymyillä, ei tarvii lymyillä.
Eikä kenenkään tarvii menestyä kyvyillä.
Niin yksinkertasta ja niin kaunista.
Vihdoin sain nähdä miltä tää maailma näyttää valmiina.
Mä valmiiseen maailmaan tiputan mun katseeni.
Pienestä unesta sitä salaa kurkistan.
Mä nukun vaan, kunnes sen nähdä saan. Ja mä meen, kunnes sen tavoitan.
Jokapuolel nauretaan, ei ees yhtä kyyneltä.
Täydellinen maa jossa ei tarvii anteeks pyydellä.
Ku näkee palan siitä, haluu sen kokonaan.
Mut sit vasta on kotonaan ku alkaa sitä kokoomaan.
Pala palalt valmistuu, kaunistuu, täydentyy.
Kaikki pienet arvet tulee aikanaan täytettyy.
Ei muistella pahalla, muistellaan vaan hyvällä.
Pieni poika voi näyttää sen maailman vaan kynällä.
Toivottavasti tän laulun läpi pääset sen näkemään.
Miten samal puolel tietä vihdoin kaikki täällä kävellään.
Näkemättä mitään voi nähdä ehkä paremmin.
Ku ei silmät enää näkökenttää supista.
Laita vaan silmät kiinni jos haluut siihen upota.
Kaikki mitä näät, mitään et siitä unohda.
Jos tuntuu et joka päivä liian paljon vaaditaan.
Tuu hetkeks kurkistaan valmiiseen maailmaan.
Mä valmiiseen maailmaan tiputan mun katseeni.
Pienestä unesta sitä salaa kurkistan.
Mä nukun vaan, kunnes sen nähdä saan. Ja mä meen, kunnes sen tavoitan.
Tuntuu et oon joka hetki täs maailmas eläny.
Mut nyt sen vasta näin ja en mä enää peräänny.
Nään silmien edes pelkkii sateenkaaren värejä.
Valkosella asfaltil on pehmeämpi kävellä.
Kaikki niin lähellä, koitan hieman kurottaa
ja taidan melkein toivoo et pääsen sinne putoomaan.
Ei enää hiljasta, puhtaita sävelii.
Mä vaan kuuntelen, ja mä kuuntelen.
Kaikki pienet palaset on kohdallaan.
Täst valmiista maailmasta ei löydy pohjaakaan.
Ja siks kukaan ei kaiva enää ojaa.
Mihin tarvii seinii, jos kaikki toisiinsa nojaa?
Vaan taivas kattona, tuskin sekään estää,
enää meitä siivillämme korkeemmalle lentään.
Melkein kosketan aurinkoo, tääl kaikki on kallista.
Tässä maailmassa kaikki on valmista.
Kommentit
Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään
Ei kommentteja.
