Elämä kuin torakka

Kirjoittanut: J. Aslak Räsänen


Elämä kuin torakka on
- se joskus hauska nurin on laittaa
ja kuin vähämielinen, päätään
äidin kohdussa uittaa

Idiootit jonon ohi kompuroi
ja portsaria ne moikkaa
mutta kun mä kop-kop-koputtelen
porttiin taivaan, ne ei tuu mulle avaamaan

Sekopäiset puut taivaita kohti pyrkii
vaikk´ joku aina ne nurin riehuu
mutta onko kukaan niin pyhä, niin viaton
kun liekehtivä torni se kiehuu

ettei sietäisi palossa olla
ja savua haistaa,
pahat tekonsa maksaa
ja häkää maistaa?
Ei kukaan, ei yksikään:
en minä, et sinäkään

Mä heikko ollut oon,
sitä en kiellä
On talven luiset leuat syöneet
miestä Letontiellä

Mä tiukua taakse
vääntää jos voisin,
harharetkeni toisin
ehkä kompuroisin

Ei eloni pimeys oo talveni risti
vaan lempesi puute,
mä sen oon nisti
Majamme paloi, mä palaa sen annoin
ja enää kytevässä maassa hävetä mä voin