Ruotomieli-: Näänkö valon?


Näänkö valon?

Kirjoittanut: J. Aslak Räsänen


Tuli Rakkaus röökitauolla
se mua vastaan.
Mä kysyin: "Mitä sä Letontielllä teet?"
se sanoi: "Ohimatkalla Nebraskaan."
Ja se kysyi: "Hei lähdetkö mukaan?"
Mä sanoin: "Mulla on tekemistä täällä."
"Okei. Mutta vielä me poika tavataan
sopivammalla säällä".
Ja mennessään se lauloi:
"Mä tiedän yksinäisyytesi palon
ja pimeydestäs huolimatta
säkin haluat nähdä valon." Uhh!

Mä olin sekaisin kuin seinäkello,
joo mä kävin ylikiekkaa.
Mä silmät ja korvat putsasin,
josko niissä ollut hiekkaa.
Kun ei oo Lempi tuo ikinä ollut
mulle ystäväni ylin,
mä en tunne mut mä tiedän sen
ja sen partateräisen sylin.
Mä oon niin kyyninen ja vaikea,
silti miettiä mä alon:
onko mussakin se vika ihmisen
et mäkin haluan nähdä valon? Allrite now!

Niin mä lapion syrjään laitoin,
pystynyt en keskittymään.
Niskat taivaisiin mä taitoin
ja rupesin neuvoo mä kysymään.
Ja niin Herralle mä huusin:
"Hei äijä laita lamppu päälle, haloo!
Ja kerro mikä vitun juttu tää on,
et mäkin haluun muka nähdä valon!"
Se sano: "Ihminen oot, se pois usko,
siit´täytyy kärsiä, nauttia ja laulaa.
Kato niin valo, armo kuin aamurusko,
ne kaikki tulee ajallaan."

Ja nyt kaikki tekee lempee
tai ne junaa odottavat,
sillä nää päivät on hauraat kuin sydämet
tai leikkijunat koottavat.
Ja jengi tietää, on tulleet päivät
tehdä niin kuin niistä tuntuu:
laittaa se laaki menemään,
pukee tai riisuu se huntu.
Ja enää pyydettäväksi mulle jää,
jos pääsen sisään mä Lemmen taloon,
ainoo mitä mä kehtaan pyytääkkään:
ett´ mäkin saisin nähdä valon. Ow!

Näänkö valon, jos mä polvistun?
Näänkö valon, jos kasvan, aikuistun?
Näänkö valon, jos tavoistani mä luovun?
Ei, en usko niin.