Puupalttoo

elävästi muistan, kun olin vielä nuori
jokainen ilta menomono tyhjää ruopi
ei murheet painaneet ja koree oli kuori
nyt terveydestäni vain alati on huoli

[kertsi]
kolotusta, kipua, särkyä ja tuskaa
jokapaikkaa jomottaa
ajan syklin tunnen päivittäin mä kiihtyvän
enkä vapaa-aikaa elämään saa riittämään
nuoruus on jäänyt taa
puupalttoo odottaa

[soolo]

kuka hän on joka myrkytti mun kehon sekä mielen
kuka hän on kurkkuuni laittoi käärmeen kielen
se kärkkäästi laukoo suuntaan sekä toiseen
en minä vaan mun kieli joka syyllistyy nyt moiseen

[kertsi]

positiivisuutta en liikaa koskaan mieli
mulle kuin luotu on tää pessimistin pieti
aina ne muut nousevat mua vastaan
mun täytyy katsoo peiliin ja hiukan vielä kasvaa

[kertsi]