Kirosit kerran mun veden ja ilman
Poltit mun talot ja autioitit maat
Paeta koetin mut tuhosit ne sillat
Mut yhä kiellän sun jälkesi karvaat

Tiedän sun jäljiltäs palata ei
Ne johtaa vain tuleen ja tuskaan
Tiedän sun jäljiltäs palata ei
ilman surua voi kukaan koskaan

Huudan ja huutoni hiekkaan haihtuu
Juoksen ja juoksuni syöksyyn vaihtuu
Sukellan mutta en kai katsonut eteen
Näin uppoan kädet edellä palavaan veteen

Tiedän sun jäljiltäs palata ei
Ne johtaa vain tuleen ja tuskaan
Tiedän sun jäljiltäs palata ei
ilman surua voi kukaan koskaan

Haihdun hikenä tulikuumaan ilmaan
Sydän hakkaa vain itsensä kanssa kilpaa
ja vaikka tiedän sun jälkesi johtaa tuhoon
on jälkiesi tuoma huuma loputon

Tiedän sun jäljiltäs palata ei
Ne johtaa vain tuleen ja tuskaan
Tiedän sun jäljiltäs palata ei
ilman surua voi kukaan koskaan