Laskee aurinko ja
taakse taseet jää
painaa töiden
epävarmuus elämää
myös yksinäinen matkaa
kohti ystävää
monin tavoin uupuneet
tie, päämäärä yhdistää.

Iltalomaan
matka mielen parantolaan
hetkeen juhlavaan
joka arjen pyhittää
tunnelmallaan.

Portti sulkeutuu ja
hälyt hiljentyy
turhaan toisten
kaikki pyynnöt hyväksyy.
Tärkeintä vain on löytää
aikaa itselleen
vaikka jälkeen illan, yön
kuukahtaisi eteiseen

Iltalomaan...

On synkkää ja sataa
katsoo taakseen ikävää
sitten neonkyltin värinää,
joukkoon hymyilevään,
hengittää syvään
ennen kuin
astuu sisään.