strutsit munii polut umpeen
en tiedä mitä teen
laavalamputkin tohjoksi hakatut
polku on pimeä
reisissäni polttomerkit
munan muotoiset
farmini, kohta muisto vain
jossa viimeistä sikaa halailen
voisin alistaa nahkaa
lihalla täytettyä
voisin muokata
rustoja risteiksi
umpioni on täynnä kyllästettyä tyhjyyttä
mopit pyörii muitten päissä
yhtyeeseen en kelvannut
heviä hoilaamaan
kellarissa perunat, ullakolla minä
kateissa haparoin
näkyjuna ohitseni ajoi
joulukuuseni paloi taloni mukana
en hallitse, en hallinnut
rehukontti tursottaa
ylin heinäpaali huojuu
täynnä laupiasta viljaa
nypitty strutsi haisee
kuu näyttää minulle kelmeytensä
telo itsesi
jos et ymmärrä lehmieni tarpeita
tämä ruis ei riitä
nälkä nuolee luitani
joku laulaa vierailla huulilla
minun tarpeitani
käteni vapisuttavat talikkoa
verta kuohuaa nenästä
olen strutsinpelätti
kiitokset kirahville
jota en koskaan ostanut
tiloilleni kaulailemaan
täällä pellot liikaa pöllyää
voima kysyi voimaa
minulta voimattomalta
tarjosi kaivinkonetta
kakofoniaan