Mirona: Hirtettyjen Jumala


Jälkeen päivänkiertojen
mä havahduin
ja aloin hengittää

Nyt nostan maasta nuolen
oon ajan tuolla puolen
keihääsi lennon estän
miekkasi iskut kestän
Voi katso ihmislasta
kaukana Valhallasta
on hallussani taika
kirves- ja veitsiaika

Kuuma olet tuli
ja roihuat
sinut unessani näin

Ei pysty nuolet
kätes jos nostat kuolet
aurinko on nyt musta
kuun säteet peittää usva
Nyt käärme iskee vettä
voit uskoa sä että
näet salin harmaat pöydät
sä sinne tiesi löydät kai?

En loppua estää voi
vartijan torvi soi
jumalat vanhat poistuu - nousee maa!
ja kaikki toistuu