Andy ja Ostarin helmet: Siivet (classic version)


SIIVET (säv. & san. Andy Muurinen)

Kuka tänne jää
onko elämää
sitä ei voi käsittää
Mitä käteen jää
en voi ymmärtää
kun elon liekki häviää
jään itkemään

Aamu koittaa aurinkoinen
sua kun muistelen
surun kuivaan silmistäin
kyyneleitä maistelen
Sä olet siinä tähtikaaren alla
ajatuksissani kaikkialla

Ja jos siivet selkääni saisinkin
niin luokses silloin lentäisin
siihen toiseen maailmaan
jossa jälleen kohdataan

Kuka meistä jää
tänne elämään
kuka voikaan ymmärtää
onko tärkeää
miksi toinen jää
ja toinen lähtee yksinään
ja häviää

Laskee illan suruhuntu
peittää pimeyteen
Raskaan päivän tehtävät
on saatu päätökseen
Sä olet siinä meidän keskellämme
elämäsi aina mielessämme

Ja jos siivet selkääni saisinkin…

Kuka tänne jää
ei yksikään
mikä onkaan tärkeää
Mitä käteen jää
ei tyhjää enempää
kun me täältä lähdetään
yksinään

Loistaa kirkkaan taivaan tähdet
sua taas aattelen
Tunteitani vastaan jälleen
kerran taistelen
Sä olet siinä makaat mullan alla
seison aivan hiljaa taivasalla

Ja jos siivet selkääni saisinkin…

Ja jos siivet selkääni saisinkin
niin luokses silloin lentäisin
siihen toiseen maailmaan
ja sä oot siinä taas