Seurataan tänään yhdessä
touhukasta haahkaperhettä
illan hiljetessä
keinuvaa purjevenettä.
On hetki hellä
riemuni hehkuva
saa venytellä
kohti sun valoa.

Mun annoit kukoistaa sellaisena kuin oon
en enää lukeutunut kitukasvustoon
nyt on lämpös' toisaalla, hiipuu huomaamaton
ei susta kuulunut, mun kesä ohi on.

Läsnäolos' tuoksu
taivaallisen sätees' kosketus
sulan virran kuohu
kiven kuuman huuman kokemus.
Aamulla hymys'
saa peipon laulamaan
huulilla kysymys
nähdäänkö uudestaan?

Mun annoit...

Olet pelkkä muisto vain
silloin rantakalliolla
kanssas' hetken maata sain
nyt on mittarissain nolla
missä oot, lämmin
ihoni kylmennyt
kaipuussain rämmin
leilini tyhjennyt.

Mun annoit...

Luonnon merkeistä
luen saatat palata
mitä multa tahdot salata?
Jos saavut rakkaani
syleilyysi antaudun
jos et niin kiven alle hautaudun.