Pienestä toukasta syntynyt olen aikuinen pikkuperhonen
näin alkukesän öissä hakeutuu kuunvaloon tämä nuorukainen.
sut näen syrjäisessä karussa rinteessä, kainoutes houkuttaa
jään valvomaan tähtihetkeäs kirkkainta, yhden yön vain kukkivaa.

Pölytän sut
pölytän sut
kun mulle avaudut.

Varoen huuliasi kutittelen, kuiskaan hellät viettelevät sanat
niin pääsen luoksesi yökylään, ja sijaat terälehties lakanat.

[Kerto]

sun vaatimattomuutes' kaunistaa sä olet siksi ainutkertainen
mä kohta koen onnen intiimin neitseellisen kanssa yönkuningattaren.

[Kerto]

Vain satakieli, väreet juhannuskoivikossa, tätä huumaa todistaa
on tuoksus suloista ja vaniljaa,
nuo kukkas puhtaan valkoiset, hehku vartalon, luottis auki on,
hedelmäs pian kukoistaa.