Make Vahtola: Aurinko maalaa


Aurinko maalaa

Minä istun hiljaisuuden valossa
valossa jossa kaipuu on läsnä,
ja tuuli mun parvekkeelle
katupölyä tuo.

Tää on autio aamu
eikä alhaalla kadulla ketään,
vain kellastunut
yksinäinen lehti.

Ja aurinko maalaa, maalaa minua.
Aurinko maalaa, maalaa minua.

Onko tää minun aika
aika olla läsnä,
tässä elämässä
tässä hetkessä.

Oisko helppo olla kuollut
kuollut ja kulmä kuin kivi on,
soudella vaan
Tuonelan virtaa.

Ja aurinko maalaa, maalaa minua.
Aurinko maalaa, maalaa minua.