Olen sulle ilmaa
luulet kaiken pyytämättä saa
seurassasi mua väsyttää
sä elät liian täyttä elämää.

Olen sulle tilaa
joka kolkan tahdot valloittaa
imet kaiken energiani
ja tukahdutat huomaamattani.

Kun sä astut huoneeseen, viet hapen, valon säteineen
Läsnäolos' pimentää tähdet ja kuun
tyhjiössä kuihduttaa elämän puun.

Toivon et' ymmärrät sen
miksi mä pakenen.

Olen sulle ilmaa
jos jäät viereeni mua heikottaa
pian atomeina tuuleen hajoan
mä lakkaan olemasta, katoan.

Olen sulle aikaa
mua on liian helppo kuluttaa
tunnit kuluu kanssas nopeaan
en riitä vaikka juoksen tosissaan.

Ei se ole vikas sun et' seuraas' hakeudun
annan sulle liikaa valtaa mua hyödyntää
kunpa mulle omaa rauhaa joskus ees' jää.

Toivon et' ymmärrät sen
miksi aina pakenen.
Pienen annoksen sua
kestän kerrallaan
vasta yksin ollessain
pääsen toipumaan.