Kuulla voin kyyneleen
se koskettaa kirkon lattiaa
hiljaisuus pakahduttaa
paljastuu kaikille kuoleman lopullisuus
kun piirtyy sukunimeni kiveen
taltan lyönnillä.

Tornissa kieli iskee, viimeinen tunti on
lyö viimeisen naulan arkkuun vasara suntion
ikuistathan hetken kauniin, kun
pysähtynyt aika korjaa saaliin.
Parvelta kuuluu sointu viimeinen kanttorin
kaukaa taas kiertää nuoli viimeinen amorin
Kerberos sulkee portin, leimaa mun kellokortin
jäi elämättä hyvästit jättämättä
taas kerran.

Kuulla voin kolikon
se kilahtaa tyhjään haaviin
siinäkö saavutuksein
paljastuu lyhyen elämän arvottomuus
kun viimein särkyy tunteeton sydän
kellon lyönnillä.

Tornissa kieli iskee, viimeinen tunti on
lyö viimeisen naulan arkkuun vasara suntion
ikuistathan hetken kauniin, kun
pysähtynyt aika korjaa saaliin.
Parvelta kuuluu sointu viimeinen kanttorin
kaukaa taas kiertää nuoli viimeinen amorin
Temppelin esirippu revitty paluulippu
hurmaa lauluni ajan virran lautturin
vielä kerran.