Ainoa

Luulin näkeväni susta unta
mut erehdyin ja satoi yhä lunta
kun yöllä heräsin.

Tää talvi paleltaa mun ihon pintaa
kun emme kulje enää yhtä rintaa,
pappi sinut siunasi.

Tähdenlentoineen, avaruuksineen
olit ainoa mun.
Meren aaltoihin, sinut kadotin
olin ainoa sun.

Eikö millään ole mitään määrää
ei ole oikeaa on aina väärää,
sitä ihmettelen.

Ja mieleni on aina yhtä turta
kuin sua ympäröivä maa ja multa,
haudallas hiljenen.

Tähdenlentoineen, avaruuksineen
olit ainoa mun.
Meren aaltoihin, sinut kadotin
olin ainoa sun.

Seura kaltaisekseen tekee aina
väitti eno viime lauantaina,
nyt hänkin kuollut on.

Tähdenlentoineen, avaruuksineen
olit ainoa mun.
Meren aaltoihin, sinut kadotin
olin ainoa sun.