Taivaasta muuttui hauras
kun virnuillen otit ja naurat
Eikö se koskaan muutu
kun kompastun taas omaan luuhun
Kaukaa nyt katsoi vainen
kirjoitti paperiin kaunein
Miksi katse on alentuvainen
miksi käsi on niin auttavainen
Kun näemme taas uudestaan
sieltä ei muut nähdä saa
kun rakenname oman linnan
sinne siltaa nyt tehdä ei saa
viimeisen kerran kun katsoin
siellä varjot ne velkansa maksoi
kun aurinko taivaalla paistoi
se tuhkaksi maailman lauloi
varjoista nousee maa
mustaakin kirkkaampi
valkoinen kannustaa
värittämään sen auki
viimeistä kertaa kun raajani tippui
en halunnut lähteä pois
viimeistä kertaa kun aurinko sammui
en halunnut kirkkautta pois
viimeistä kertaa kun aallokko muuttui
aallot muodosti sinulle suojan
joka on nyt minulle miekka,
sille sinä et mitään voi