Minä kumarran sinua, oi jäisen talven hyinen mahti
Syleile sinä minua, tahdon tuntea kosketuksesi
Minä pelkää en sinua, olit sydämessäni jo alusta asti
Valaise sinä minua ja laajenna näin ymmärrykseni

Kuulin sun hiljaa kuiskaavan
En tiedä mitä sanoit mitä tarkoitit, mutta jotain sisälläni selvitit
Kielellä puiden havinan
Vaikka sinuun kuinka tarrasin, silti sinut jotenkin kadotin

Ja kun saapui yö
Sinut tuntea saatoin, mieleni täytit peloin ja kauhuin
Nyt sydämeni lyö
Yhä kiivaammin, vaan aio en kääntyä takaisin

Syvälle pimeyteen yksin vaelsin
Kylmiin loukkoihin, hiljaisiin saleihin
Vaikka joskus taakse päin käännyin katsomaan
Liekki sisimmässä syvemmälle johdattaa

Ei kunniaa suurempaa
Kun edessäsi viimein saan
Ylpeästi kumartaa