legendaksi hän syntyi
valo loisti silmistään
totuuden mekossa
hän voimaa jakoi heikoille
käsiään heilutteli
yhteenkuuluvuutta osoittaakseen

puhtaana, niin heleänä
kaikuvat kauneuden äänet luostareissa
ilmavana, ei pöyhkeänä
nousee lippu rakkauden salkoon
leijuen, ei siipeillen
sielut lämpöä ne jakavat

kansakunnat hän yhdisti
yhdeksi isoksi maaksi
siellä kynttilät sylissään
ihmisrotu vaelsi
valkoisissa puvuissaan
jokainen legendaa hehkutti

puhtaana, niin heleänä
kaikuvat kauneuden äänet luostareissa
ilmavana, ei pöyhkeänä
nousee lippu rakkauden salkoon
leijuen, ei siipeillen
sielut lämpöä ne laskevat
ilmoille

mielet toivoa täynnä
sytytettyä uskallusta
kaviaariauringosta kaikille
maukasta valoa kurjuuteen
kaukoputket poltettiin
tultiin toisiamme lähelle