Reeta:

Se on pysyvää
tää haava sielussain
ja syytän siitä sua.

Nää muurit sisälläin
ei tuu sortuu
näihin tunteisiin kun turtuu.


Nyt mä jaksa en ja
sulle myönnän sen.

Chorus:

Jos saisin vain kerran
tuntea hetken verran.

Kuinka paljon se sattuu,
kuinka paljon rakkautta mahtuu.

Pieneen ihmiseen
sun kaltaiseen.

Katya :

Oon se turtunut tuntematon
joka kävelee sua vastaan,
Joka ei koskaan antanut pois omastaan.
Kaikki maksaa
myös nää tunteet
joita joudun kantaa,
ei oo mitään antaa sulle.

Talvi sisäl
ja huurtunut on maa.
Ei voi mitään uudelleen aloittaa.
Tässä sanat, viimeiset sulle.
Oon pahoillani,
merkannut et mitään mulle.
Se ei vikas oo, (ei oo)
Tunteeton oon.

Chorus:

Jos saisin vain kerran
tuntea hetken verran.

Kuinka paljon se sattuu,
kuinka paljon rakkautta mahtuu.

Pieneen ihmiseen
sun kaltaiseen.