Hagall: Pimeyden polku


Katson syvyyteen, hulluuteen, jossa ihmisyys rajoineen lakkaa
Mustimpaan syöveriin, sen kirkkauteen, voimaan joka ylemmäs nostaa
Raivosta hehkuen voimaa kerään, uhmaten sitä mikä minua rajoittaa
Syvältä sisältä jotain herää, tuo ääni julmuuteen opastaa

Mieleni raiskata saat pimeydellä joka sydämessäni muotonsa ottaa
Olen valmis tappamaan, valmis kuolemaan, jos tämä polku minut siihen vain johtaa

Unohda siis kaikki mihin uskot, jos tahdot kokea sen
Kaiken turhan läpi jos katsot, voit nähdä tarkoituksen

Jokaisen askeleeni ennen näkemistä
Unessa olen kulkenut tässä elämässä
Voimani nyt ammennan suoraan pimeästä
Ei mikään enää minua ole estämässä
En hyväksy pelkoa, epäilystä
Sillä järjen jo näen järjettömässä
Inhimillisyyteni pian tukehtuu
Ja jokainen portti edessäni avautuu

Tahto vimmainen nyt kylvää kuolemaa - Polttavalla tulella maailman puhdistaa
Joukkoon jumalten minut viimein nostaa saa - Yli-ihminen sinut määrää alistumaan
Tahto hulluuden polun tähtiin kirjoittaa - Ei kuolemankaan pelko saa minua antautumaan
Kaiken heikkouden sielustaan puhdistaa - Ja luotu joukkoon luojien itsensä nostattaa

Eikä mikään koskaan eteeni astua saa
Tuo ääni hiljainen saa minua johdattaa