VERSE 1
tervetuloo mettään, missä talvet ja kesät/ vietän erakon elämää, tutkimaton vyöhyke/
ja salainen tehtävä, josta muutkin hyötyy/ ja viholliset lyödyt, niiden on mentävä/
vihervoima vyöryy, ulkoilmaelämää/ yliannostus happee, saa sinut heräämään/
kukkia ja kasveja, metäs monenlaisia/ mut niistä olen vaiti, haluun niitä varjella/
elän ilman lakeja, mä olen metsänhenkiä/ kuljen ilman kenkiä, pysytellen hengissä/
sutta et kengitä, karmanlait mua lempivät/ äiti maan renkinä, sä kuuntelet varjoa/
ootan aamunkajoa, et sais puutarha valoa/ asumine talossa, vois pääni vain hajottaa/
älä yritä kajota, mun sienii ja puskii/ se ois susi pus kii, ja päätysit lahoomaan/

KERTSI
karijalas noitia, lapis shamaaneja/ mystisiä voimia, ne nostaa linnunradalle/
silokkeja poimin, ja hellin ulkokasveja/ kun mä alan loitsia, pitäkäähän varanne/
nämä yrtit toimii, ku ulkoilmanavetta/ lehmät on iloisia, sadot satakilosia/
olen poppatohtori, metsä mun koti/ kaukana se jokin, mitä kaupungissa oli/

VERSE 2
onko tämä totta, mä heräsin ojasta/ vedin puukon nokasta, löisin sillä jokasta/
mua vastaan tulevaa, ja oisin matkal sukevaa/ siellä oppisin lukemaa, ja silimäni sulkemaa/
mutta nämä oli halluja, laskut saapuvat/ outoi mielihaluja, aloin oksia kaluta/
kesti tämä trippi, varmaa kymmene vuotta/ en muista edes puolta, muttei huomisesta huolta/
elän tätä päivää, ja hiisaamalla säimää/ voin itteheni luottaa, ja huoletta kuosaan/
suu auki kuolaan, oppilaat on uimassa/ alastomuus suotavaa, vtuosta ja tuosta/
babylonin huora, jota allani ryskytän/ pakko teltta pystyttää, ei tehonnu pyssytkää/
se uniani luotsaa, haluu viedä mun yrtit/ ku olen käymässä kylil, liikun vesillä syvil/

KERTSI
karijalas noitia, lapis shamaaneja/ mystisiä voimia, ne nostaa linnunradalle/
silokkeja poimin, ja hellin ulkokasveja/ kun mä alan loitsia, pitäkäähän varanne/
nämä yrtit toimii, ku ulkoilmanavetta/ lehmät on iloisia, sadot satakilosia/
olen poppatohtori, metsä mun koti/ kaukana se jokin, mitä kaupungissa oli/