LOJOHH: Vieraille maille


Vierailta mailta itseni löysin mä taas
syvältä harhaista maailmaa
Kauniilta näyttivät niityt ja maa
vaikka se olikin katoavaa
Iäksi jäädä jos saada vois
ei sieltä koskaan tahtoisi pois
Ei parempaa olla vois
kuin suljetussa mielessäin

Aika joka kulkee paikoillaan
ei tule silloin loppumaan,
en tule sieltä poistumaan,
en koskaan milloinkaan.

Jos vielä hetken saan
Jos vielä hetken vaan
Tänne jäisin kulkemaan
Tätä jäisin kaipaamaan.

Iltaisin kun silmäni ummistan
yhä syvemmälle vaellan
Ympäriltäni tunnen haihtuvan sen
jota todeksi kutsutaan
Ilman sisäistä maailmaa
jota harhaksi väitetään
olisiko olemassakaan
arvokasta elämää

Aika joka kulkee paikoillaan
ei tule silloin loppumaan,
en tule sieltä poistumaan,
en koskaan milloinkaan.

Saanhan jäädä kulkemaan
vierellesi kasvamaan
Saanhan jäädä kulkemaan
vierellesi kaipaamaan.

En suostu lähtemään
älä lähde ystäväin
En suostu luopumaan
sisäisestä maailmastain

Miksen vain saisi olla?
Miksen vain saisi jäädä?
Kuka on se joka määrittelee sairauden
toisen terveyden tai mielen sisäisen haurauden?

"Uudesta kaiken tietää tahdoin
tuntevani toivoin vieraan kauniin
Heikkoudesta itseni syvemmälle ahdoin
kipeää teki rakastuin
Eikä kipeys tule loppumaan
sillä kaipuu jää kaikumaan
ikuisesti rinnallani kulkemaan"

Jos joskus vielä hetken sais
Jos joskus vielä hetken vain
Sinne jäisin mä iäksi kulkemaan
Sitä jäänyt oon iäksi kaipaamaan