Casey Ryback & Katkotut Kädet: Kokoomuskalkkuna


On niin coolii kanssa Hanken-kundijoukon dokata,
sellainen kun statustasi nostaa.
Ja päivän kohokohtasi on kun voi muotiblogata
siitä mitä ehtinyt on ostaa.

Toipunut et vieläkään oo mummin kuolemasta,
tuskin tunsit, silti menetys niin suuri.
Pari millii rahaa, kolmio Ullanlinnasta
perintönä lohdutukseen riittää juuri.

Olet kokoomuskalkkuna, seppä onnes oman,
dynaaminen priimanaisen malli.
Kapitalismissa köyhyys merkki lahjattoman,
kyvyt yksin menestykses salli.

Oikeassa seurassa kun ryyppäsi ja makasi,
verkostosi hyvin niin on luotu.
Ja isukkisi tahraamaton sukunimi takasi,
että tilaisuudet eteesi on tuotu.

Kämppäs joka kuu koristaa sisustelulehtiä,
kaikki kohdallaan on taitavasti.
Niin kuin ohimennen taisit mainitsemaan ehtiä,
että mööpelit on New Yorkista asti.

Olet kokoomuskalkkuna, seppä onnes oman,
määrätietoisuus on jutun niksi.
Isältäsi lahjaksi sait Audi TT:n soman,
viisitoista vuotta kun luit juristiksi.

On elossasi stressiä ja huolia niin monta,
pääomaverotus kun maassa on niin kohtuutonta.
Ihmettelet ääneen, miksei onneansa kiitä
ne joiden tulot eivät progressioryöstöön riitä…

Se etu kalkkunoissa ylimielisissä on,
ettei rahvas heitä usein kohtaa.
Sama vapaa-ajanviettotapa onhan mahdoton,
se distinktion katoon voisi johtaa.

Vaan nyt olet pomoni ja asemastas tietoinen,
ohittaahan sopivampi pätevämmän.
On onni että luonteeltani olen pitkäsietoinen,
muuten kaltannut jo olisinhan ämmän.

Olet kokoomuskalkkuna, seppä onnes oman,
esikuva hieno naisillemme.
Pehmeet arvot juoni armosta on osattoman,
sanot: ”Luusereille mitään anna emme.”