Kun taas noin tuuli puhaltelee
tunnen kun talvi lähentelee.
Ikkunasta näin mä seuraan...
Paljaat puut mut saa melkein palelemaan.
Kesän muisto lämmittää,
mut sen lämpö häviää...
Sen peittää lumi ja jää...

Niin taas ensilumi leijailee.
Huomaan sen kun ilta pimenee...
Pihamaalla otan sen vastaan.
Lumentulo saa kaiken unohtumaan.
Hetkeks vielä tänne jään
yksin illan hämärään...
En kaipaa lämpimään...

Kun syksy kellastuu,
kun mieleen palautuu
taas menneisyys.

En vaan näin myöhemmin
sitä muista tarkemmin...
On mennyt syys...

Metsään mä eksyn kävelemään.
Kuljen mä valoon himmenevään.
Kallioilla päätä vaivaan...
Ajatukset taas pääsee pakenemaan.
Mennessänsä vilkuttaa,
puiden joukkoon katoaa...
On kaunis kylmä maa...

Niin on alitajuinen
lemu kalmanhajuinen,
tai luulen vaan.

Kai sillä piilo on
kätköissä ullakon,
jos pengotaan...