Suhteettomuusteoria: Ikuinen Elämä


Mahtimiehet ruutujen takana
Jaarittelevat turhuuksia
Tyhjät lupaukset lipuvat
haavekuvien mereen äärettömään
Meille luvattiin vapaus,
ikuinen elämä tässä hetkessä
Nyt en tiedä enää, mihin uskoa
Kun kaikki toivo on viety meiltä

Niin monta vuotta olen katsonut läpi lasisen seinän tätä harmaata kaupunkia
Niin monta pitkää talvea etsinyt lämpöä hahmoista jäätyneistä
Hahmoista, joiden sydämet pumppaavat suoniin vain itsesäälin lyijyä
Tyhjyyden tuska rinnassani huutaa äänettömyyttään ikuisuuteen

Illuusion muserruttua jää vain
musertava tietoisuus lopullisuudesta
Yön hiipiessä yli maiseman
Käskevät äänet luovuttamaan
Taistelen unta vastaan
En suostu helpoksi saaliiksi
Taivaanrannan ensisäteitä odotan
betonihäkin kylmällä lattialla

Niin monta vuotta olen katsonut läpi lasisen seinän tätä harmaata kaupunkia
Niin monta pitkää talvea etsinyt lämpöä hahmoista jäätyneistä
Hahmoista, joiden sydämet pumppaavat suoniin vain itsesäälin lyijyä
Tyhjyyden tuska rinnassani huutaa äänettömyyttään ikuisuuteen

Aamuauringon levittäytyessä hangelle
Ristiriitojen myrsky tyyntyy sisälläni
Astelen loisteeseen häikäisevään,
Katoan kirkkaan ikuisuuden rauhaan