Ludovico: Vaikee ja onneton


vaikee ja helvetin onneton
tiedät että kohdeltava on
aina hellästi ja varoen
saatan muuten särkyä tai en

kun me tavataan, ihastun siihen
ettet saa mitään sisälläni huojumaan
jutellaan ehkä vartti, sitten
mun auton takapenkillä suudellaan
ja sanon että...

silitä mun tukkaa, ole siinä, anna mun unohtaa,
että hän ei tahtonutkaan, hän ei tahtonutkaan
kuuntele kun kerron, miten painaa, miten vaivaa,
että hän ei tahtonutkaan, hän ei tahtonutkaan

luulit korjanneesi vahingon
nyt mietit mikä hitto mulla on
kun en ees muista sun toista nimeä
oonko tyhmä vai enkö vain välitä

minä en koskaan sanonut, ettei sun paikallasi
voisi olla joku muu
minä en koskaan sanonut, että kun sut nään
niin kaikki muu aivan unohtuu
sanoin että...

tiedän kyllä:
nyt täytyis unohtaa, tyytyy siihen jonka saa
mut jos voit neuvoo
miten mielen saa taipumaan, se varmasti kuunnellaan
ja siihen asti

silitä mun tukkaa...

kun sä kerran kysyt, mentäiskö naimisiin
minä sanon: kai se sopii niin
ja että

silitä mun tukkaa...