1. Verse
Tää on niit päivii, jotka vois kalenterist poistaa.
Tai sit vois suoraan sen kokonaan polttaa.
Tyhjää se on kuitenki täyn, ei sill oo välii.
Ja kuka tulee kysyy, "miten nyt näin kävi?"

Vois alkaa nukkuu, eikä koskaa herää.
Minkä mä sille voin, jossen jaksa enää.
Mut ehk tääl jossai o joku joka välittää,
mut tuskinpa sekää, mua kovin kauan kestää.

Kai mua erakoks, vois yht hyvi kuvailla.
Kelaan tätä laiffii, ain illalla.
Mietin pitäiskö vaa yrittää vaihtaa suuntaa,
enkä sitä lopeta, ku ei mulloo muutkaa.

Mun sydän revitään pikkuhiljaa, pala palalta.
Ja tuskinpa enää mikää tuntuu kovin pahalta.
Yks viilto lisää, tuntuu vaa paremmalta,
Ku ei kukaa tiiä, mitä löytyy mun hihojen alta.

kertsi
en jaksa enää, en enää kestä/
mä lähen täältä vittuu ku ei kukaa enää estä/
elämästä en tuu saamaa mitää ikin irti/
mä lähden nyt ku ei kukaa pidä musta kiinni/ (x2)

2. Verse
mä kelaan menneeseen ja mä kelaan eteenpäin/
surettaa tulevaisuus ja mitä oli menneessäin/
ei tätä olotilaa pysty mikään kuuri parantamaan/
suolaa ripotellaan kun haavat eka aukaistaan/

en pysty muuttamaan, kun mä tunnen välil tälleen/
mä tunnen sisimmäs vihaa, huomaan yksin jääneen/
en saa mielestäni pahaa olotilaa muuttumaan/
mietin vaa miten elämä satuttaa mua ihan julmuuttaan/

ja turhaan, mä mietin mitä voin enää saavuttaa/
oisko aika päästää irti ja pistää ruumis savuumaan/
sattuu taas, kun mä tuhoan itseäni/
itsesäälis riudun ja vähennän elämän pisteitäni/

etsiessäni sitä oikeet elämän polkua/
huomaan vaan et elämäni on pelkkää sotkua/
solmussa, mun tunteet ja mun elämäni/
nyt oon edessä asian jota huomaan pelkääväni/

kertsi

3. Verse
Huudan täysii, muttei kukaa mua kuule.
Ja sitten ne kysyy miks oon huonol tuulel.
Psykologin kans joudun varmaa pian juttelee,
ja ainoo mitä se kysyy on, mikä sai sut viiltelee?

Mullon pelkät viillot ranteissani,
ku kukaa ei viihdy hetkeekää seurassani.
Vois vaan kuolla ja laskee pilvenreunalta,
kuinka monta kynttilää löytyy mun haudalta.

kertsi