on helmikuinen keskiyö
kun taivas kirkastuu
valonväläys ja jyrinää
tämä ei ole aamunkoi
saatanan ropeli lähtee pyörimään
se pyörii pyörimistään
se rautaisena pilkkoo pääsi
teknologian riemuvoitossa täällä kylvetään

kuolon tuuli lyijynraskas
idästä puhaltaa
se siemenensä maahan laskee
ja taivaan kirkastaa

tämä on alku uuden ajan
sivilisaatio murenee kuin hiekkalinna
sienipilviä nousee kuin sieniä sateella
vaikka sade on kaikonnut
jos tahdot rauhaa
valmistaudu sotaan
et voi sitä väistää
sotaa tulet saamaan

kuolon tuuli lyijynraskas
idästä puhaltaa
se siemenensä maahan laskee
ja taivaan kirkastaa
historia lyijynraskas
katoaa propagandaan
kun liitto kerran kuollut
nousee haudastaan