Tähtien alla on ihminen pieni
Taivaan kannen takana on sielu ikuisesti
Ei sodat, ei pahat asiat siellä vaivaa
Ei tunne tuskaa, ei vihaa ollenkaan
Joskus kädet vahvat jaksoi kantaa huolet
Nyt on vain puolet siitä mitä oli

Jos vielä näen sinut uudestaan
En suostu silmiäni uskomaan
Olet muisto vain ja niin katoavaa
Onko luottamusta maailmaan ilman valheita
Onko rakkauttakaan tai mitään kaunista

Jos joku vielä odottaa minua kotiin nukkumaan
Niin ehkä jaksan vielä vaeltaa
Näitä harmaita polkuja ja elon betonijalkoja
Perässäni pienen matkan raahata

Juoksen synkän metsän syliin
Piiloudun mielen syrjäkyliin
Poltan mustaksi talot ja aitat
Niiden sisälle virheeni laita

Piilota synnit maan poveen
Kasvata kukat suojaamaan
Ehkä joku ne joskus löytää
Ja joudun syntieni kanssa...

... Maailmanlopun laivaan jonotan paikkaa
Tahdon pois, tahdon mukaan antakaa aikaa
Virheet jos tunnustan, sen pitäisi riittää
En anteeksi pyydä, minä pakenen

Kun näen valoa, pientä usvaista valoa
Tiedän, olet vielä jaksanut odottaa
Mutta anna anteeksi minun rujo sieluni
Anna minulle hetki se kaunistaa