Helvetin kaunis päältä (ruma sisältä)
Sitä peto vaivaa (syövyttää pikkuhiljaa)
Hekuma kun sammuu (mitään ei jää)
Kuihtuu ulkokuori (antimateria mennä vaan)

Huonojen päivien parissa itsesääli valtautuu
Kerä piikkilankojen sisällä purkaantuu
halvaantuu ja halveksuu ei onnea silmä ei suu
Kuorolaulu kun alkaa virsi vioittuu

Ei kuolema oo haudan vakava
ei onnea oo rajan takana
vaan miliisit ilme tarkkana
haukkuvat väärää puuta

Kiukun hiilet kun syttyvät räkä räjähtää
päästäni saa vuotamaan vihan nestettä
joka liekkiin leimahtaa, alkaa helpottaa
pimeyden musta verho alas valahtaa

Ei kuolema oo haudan vakava
ei onnea oo rajan takana
vaan miliisit ilme tarkkana
haukkuvat väärää puuta