Uppoan mustaan veteen
Hitaasti pysähtyy sydämeni
Keuhkoni, vereni
Maailmani täyttyy usvasta

Taas vaellan rannoilla loputtoman meren
Näen ehkä sumussa kuvani, sumussa, joka tihenee
Vaikka tiedän, ettei minun enää pitäisi olla

Syvällä sisälläni näen utuisen kuvan elämästäni
Loppumattoman meren rannoille ja aavalle ulapalle

Pohjan kylmyys siirtyy ruumiiseeni
Viimeisenä näkynä näen pinnan;
Sumua ja pilvisen taivaan ilman aurinkoa
Aivoni lakkaavat ajattelemasta ja kuva itsestäni häviää