Jesteri - Orpolapsi


Oli poika viisi kun vanhemmat kuoli, ne ainoat rakkaat johon tää poika luotti, mut nyt aivan yksin ei ketään lähellä, ei kukaan voi tän pojan surua vähätellä.

Orpokodin kasvatti liian nuorena, on normaali lapsuus vaan kaunista unta, ja unessa pelkästään poika hymyilee, on todellisuus kaukana kun pääsee pimeyteen.

Taas yksin pihalla ei sano sanaakaan, ja tuijottaa miettien taivahan rantaan, sen silmistä loistaa vaan yksi kysymys, onko äiti ja iskä tuolla vai jossain muualla.

Jos tähän poika nyt vastauksen saisi, hän varmasti vanhempien luokse matkaisi, mut reittii ei koskaan voi kukaan tääl tietää, vaan ainoastaan mieleen voi kartan hän piirtää.

Ton ikänen lapsi ei taivaasta tiedä, mut haluais jo sielunsa taivaaseen viedä, siellä oottaisi perhe joka poikaa rakastaa, ja ottaisi tän pojan lämmöllä vastaan.

Unetonta yötä orpolapsi taas viettää, kun sisäinen ääni hänen sydäntä viiltää, se sanoo on pojan tullut aika nyt muuttaa, ja lähteä etsimään sitä totuutta.

Aamulla eloton lapsi sängyssä, ei tiedetty miksi mut nyt on mennyttä, on varmasti siellä mihin halusi mennä, orpolapsi nyt taivaaseen enkelinä lennä...




(c)Justus Salokanto