rakkauden polte

on kirkas hetki aamuyössä näin niin huomaan sinut heti vierelläin
on aistit kaikki auenneet elämästä rujosta rauenneet
en osaa enää hillitä itseäin haluan vain sinut lähellein
en muistanutkaan kuinka kaunis oot
anna kun sinua kosketan hiuksiisi hapuilevan käteni pujotan
sinäkin tunnet tän hetken kauniin välillämme
tuntuu kuin mannerlaatat periksi antais ja vain meitä kahta näin kantais
kuuletko huokauksen hellän kosketuksen ollaan vain hiljaa näin
kauniisti luontevasti käsikkäin sä kuiskaat mulle hiljaa oot rakkain
elämäsi palon tunnen koko ruumiissain ja hiustesi hyväilyn kasvoillain
oi tahtoisin rakas olla aina näin lähekkäin
tunnen kuinka tulet lähellein en saa enää sanotuksi sanaakaan
kaikki muu nyt niin turhalta tuntuu siis menköön muu maailma menojaan
kellon viisareiden nään seisahtuneen takia kahden ihmisen rakastuneen
aikaa siis vielä on niin sanon vaan kuinka paljon sua rakastan
ei ole muuttunut tunne saatossa vuosien se yhä on palava niin
kuin ennenkin roihuaa rakkaus nuoruusvuosien
on yhä sama polte rakkauden

lyde
5.6-05