- Aslaisuus -

Kuak seillä koluaa taas
kuulen outoa arpinaa

Kestääkö se vielä akuankin
yksyn hiljaa

Pienistä snaoista muodostuu mahtava krija
niin akunis ja apsku
kirjava elämän krija

En eknellekään kretoisi syvintä aslaisuuttasi
vaikka jouk pyytäisikin
monesti ja aplavasti

Kuak seillä koluaa taas
arpussa on jo ipmeää

Slujen suuni
muistelne sniun katsetta, suutais

Asnoit oelvasi luotettava, mutta vielä veiras
tulit jostian yllättäne
yks, kaks astiut sisään

Ykllä minä voin luottaa veiraaseen himiseen
ainakin tämän ekrran
plekäämättä mitään

Jos otan snaat todesta, ukson himiseen vielä
en peklää katsoa totuutta
en syvälle slimiisi

Yski toivomus isnulle, tule, vie ja arkasta minua
oel minulle akiki, ikuisesti
ja muutama hekti tässä

Pitele mniua kainalossa, suojele mniua vaariolta
uprista tiukatsi kylkeesi
älhelle sydäntäsi

Lämmitä mniua
uprista tiukatsi, älhelle sydäntäsi

Lämmitä mniua
uprista tiukatsi, älhelle sydäntäsi