JouGGis: Kohdataan


1. Verse

yksin hiljasuudes mietin ja kelaan/
et miten jo niin monii nuorii ympäriinsä yhtäkkii vaan delaa/
tänä kesän ympäriltä lähti yks mun ystävistä/
Arsi sä tuut säilyy syväl meijän sydämmissä/
uskon et sä pääsit paikkaa paljon parempaa/
johon me muut viel venataa ja ajan koittaessa tavataa/
sit taas kätellään ja halataa/
ja ajan kans voit näyttää parhaat mestat linnunradaltaa/

on vaan vielki öitä jollon en saa millään unta/
chillaan partsil istumas katsomas taivast tummaa/
huomaan, et siel tähti yks on muita paljon kirkkaampi/
ja tiedän et se oot sä, kuka loistaen hohtaa kirkkaasti/
nää on hyvästit, mut hei vaan väliaikasesti/
kyl me viel heitetää femmat ja se on sit ikuisesti/
siihen asti Arsi rest in peace mään/
ku meil tulee ikävä ni taivaalt sut nähään/

Kertosäe.

joka kuolema vuodattaa kyyneliih/
joka hetki voi olla meille se viimesiin/
joka hetkist pitää nauttii yhes ystävien/
olla luona läheisien, tunteeh lämpö rakkaiden/
joka kuolema sattuu niin moniin sydämmiih/
ja joka sana ja teko vaikuttaa toisii ihmisii/
sikspä kandee kelaa miten pitää yhteyksii/
lopettaa vihaamine antamal ajoissa anteeksi/

2. Verse

oon kelannu kuolemaa jo pidemmän aikaa/
ku mun faijal todettii sydämessä paha rappeutuma/
se voi lähtee mun vierelt tost iha koskavaan/
mut niih, iha ku kukavaa, voi lähtee iha koskavaan/
ja kait siks en tavallaa pelkää enää kuolemaa kamalan/
ku virta synkkä manalaan vie ihmiset vaan/
jos on tehny jotain ihan vitun kamalaa/
pahaa tahallaa vieny hengen ihmiselt tai vastaavaa/

olis siisti nähä viel biologisiiki vanhempiini/
ennen ku niistki aika jättää ja arkus on silmät kii/
viime kohtaamisest vuosia jo päälle kahksentoist kulunu ku mä olin sillon viis/
khyl mä aion viel ettii ne mun eteeni/
ettii tieni niiden luo, tulla varjoist ulos ja tervehtii/ "hjii"/
ja vaik mua salee jännittää se tilanne/
niin todella ootan hetkee jollon jälleen katseil kohtaamme/

Kertsit.