"It's a lot of world for one man, Truman. Sure that's not wishful thinking? You wish that you made something more out of yourself?"

Mä hiljaa istun huokaisten ääressä ikkunan/
tuijotan vuotaen äänettä itkua/
Ja se lasi ei oo kirkas, vaan noest samee/
takanaan tummuneet pilvet, joet ja veet/
Tehtaat tupruttaa tumman tuhat värisävyy/
taivaan kanteen, josta kajo ruma läpi näkyy/
Lika seinis talojen - vesivärii valuvaa/
joka tummuuttansa maahan levittää niin haluaa/
Käsissäin lepää musta satukirja/
jonka sanoist se tuska valuu, virtaa/
Mä avaan sen malttaen, vavahtelen/
Sanoihin vajoan, sen maailmaan alas menen/
Jokaisesta sanasta mä aistin vain kivun/
Tuijotan lausetta viimeisen sivun/
"Vaikka elämänsä oli pitkä kuin vuosituhat/
eli hän loppuun saakka pettymään tuomittuna"/

Nää on niit sotkusii satuja/
karuja, loppuvii, ontuvii alkuja/
Tarinoissa joskuskin kaadutaan/
todellisuudessa potkut niin sattuvat/
Nää on niit sotkusii satuja/
karuja, loppuvii, ontuvii alkuja/
Oonko koskaan ollut niin avutta/
kuin nyt elämäni sotkusis saduissa?/

Selaan, kelaan, joka tarinas on sama vika/
lause, niis peleissä menee vain palat vikaan/
Siellä on dösässä nukkumassa denafaija/
Menettänyt duunin, mukulansa, pesäpaikan/
Tuo tyttö, jonka nimeä mä muista en/
särkynyttä sydäntään pimeässä tuskailee/
Naapurini keväisin opiskeleen hakee turhaan/
Yläasteen frendi hautoo itsemurhaa/
Etin, muttei elämäni eeposta millään näy/
Kunnes se yhtäkkiä silmään käy/
"Juho, 20-vee, eilisen lahjakkuus/
nykyään satu, joka kauttaaltaan tahraantuu/
Kaikki suunnitelmat muuttuu, kaunis poika/
peilistä puuttuu, unelmien raunioissa/
Vaikka elonsa on pitkä kuin vuosituhat/
elää hän loppuun saakka pettymään tuomittuna"/

Nää on niit sotkusii satuja/
karuja, loppuvii, ontuvii alkuja/
Tarinoissa joskuskin kaadutaan/
todellisuudessa potkut niin sattuvat/
Nää on niit sotkusii satuja/
karuja, loppuvii, ontuvii alkuja/
Oonko koskaan ollut niin avutta/
kuin nyt elämäni sotkusis saduissa?/

Tunnen palon, en tiedä mitä voin enää sanoo/
Suljen sen kannet mun suojaksi, sekä valon/
Elämä on. Jälleen oon vaiti paikallani/
mietteissä, haluun jäädä paitsi sairaista niist/
En ymmärrä mitään, ei yhtään mikään/
totuuden kirja voi mua tyhmänä pitää, mut/
mistä sadut syntyy, jos niil ei ole pohjaa/
aktuaalisessa maailmassa? Voiko kommennollaan/
ne mieli synnyttää olemattomasta eloon?/
Jos voi, saanko sisältäni vasta selon?/
Miten etsiä, jos on sisin sirpaleista/
suovista syvistä, kivikimpaleista?/
Elämä on tragediaa kaunista/
maailmanpyörässä, tippues sen vauhdista/
Pettymyksii koen, kaiken kulun karun tiedän/
Ja kai se tekee elämästä sadun sievän.../

Nää on niit sotkusii satuja/
karuja, loppuvii, ontuvii alkuja/
Tarinoissa joskuskin kaadutaan/
todellisuudessa potkut niin sattuvat/
Nää on niit sotkusii satuja/
karuja, loppuvii, ontuvii alkuja/
Oonko koskaan ollut niin avutta/
kuin nyt elämäni sotkusis saduissa?/

"I know that things haven't really worked out for either of us, like we used to dream they would. And that feeling is like everything is slipping away... You don't want to believe it so you look for answers somewhere else."