JouGGis: Hautakiveen Ft. Todiste


1. Verse (JouGGis)

Viimeajat on pistäny väkisi kelaamaa/
miten väkinäist on touhu ku ryyneistä pihallaa/
tääl posse makaa taas lääkkeistä mestoilla selällää/
kaikki valveunist ja budist hourii mestaaaja perässää/
perä perää mistä sattuu jengis herätää/
kamoi eilise kerätää, jos niit nyt vittu löytys enää/
nauraen taas ylös noustaan reteen/ kaikil hauskaa hetken/
mut sit mielet jokaisen, jakaa tän peläten/

On vaan liian helppoo avaa luukut altansa/ ja ku kama saa valtansa/
ni se voi olla kuka vaa/ ettei oloi enään kukankaa/
ku värkit käsis ja nurkan taa/ muisto mieles ”joskus oli lupaavaa”/
pari viikkoo menee ja jo hautakivee/
haikeen kaiverretaa kaverin tän monen parhaimman nimee/
se saa ystävät ja suvun suremaan/
miettien ”ei eläny unelmaa”/ ja kaikki johti kuolemaa/

Kertsi (JouGGis)

Junat lähtee ja junat palaa/
mut ei kaveri tää pysty olee aloillaa/
kulkee alikulku tunnelis/
alinomaa on altistunu huumeisii/
ja vatsas pelkkää nuudelii/

Steissit vaihtuu ja silmät painuu/
kiinni kovaa, povaa yksi spiidii ja kokaa/
ei kai koskaa uskonu et omal kohallaan/
on kaikki kohaltaan/ ja kaatuu luokse kovan soramaan/

2. Verse (Todiste)

Kadunkulman tallaajia, nappi kukkarossa.
Elää pienen elämänsä vetämällä luvatonta/
Kai kiveen kirjoitettu, "lepää rauhassa".
Mutta poika ei saa rauhaa ja kääntyilee viel haudassa/
Mitäpä tulikaan tehtyy ja mitäpä tulikaan vedettyy.
ku jossain siellä sisäl poika jo kauan sitten menehty/
Jalat tahtoo kulkee sinne missä tapahtuu
ja jos joku koittaa puhua ni pää vaan tuuttaa varattuu/
Ei kai voi ymmärtää miks on kaikki vaarallista.
Tai siis ainakin jos itelle se on kaikki tavallista/
Asfalttilapsi löytää onnensa huumeista,
mut siivet katkee aikanaan ja polun pääs on kuolema/
Hautakivi muistona nuoren pojan matkasta.
Jos kaikki kaatuu niskaan niin on elämä raskasta/
Poika koski värttinää, samalla päänsä tuhosi.
Ei muistanukkaan varotust vaan unohti ja nukahti/

Kertsit (JouGGis)