Sanoitukset ovat suuntaa antavia, papereista kootut:


Hiljainen kuiskaus
yhden käden taputus
riittänee aplodeiksi
näille kurjille elämille

Kasvot valettu kultaan
kieli lyijyinen laulaa
raskasta lauluaan
Tämä ruumis ei multaan,
lepoon päässyt koskaan
Ei koskaan...!

Astu sisään henkien kotiin
sen valo polttaa
mustien sielunne läpi
Jää nyt keuhkosi liekkeihin lyö
tämä retki joka sielusi vie

Ikuisesti elää on oleva
elämiä surkeita valvoo
jäätikkö ikuinen
johon miehet hyvät nukkuu
suuren äidin jalkoihin nukkuu
Ikuinen ruumis!

Itkijöiden työ on raskas
niin raskas ja pitkä
niin kauan kuin kestää
suvun muisti

Oli kapteeni viisas
niin viisas mutta ylpeä
Mutta kirkon herra on
on vielä kauheampi

Hän teki pojille patsaan
pojille jään nielleille
patsaan jumalalle
joka suojelua ei suonut

Koska häntä suojeli kuningatar
Joka ei sallinut häpeää
niin lähellä viimeistä
lakeutta, kenttää