Rannalle jäänyt lahoamaan
vene myrskyjä käynyt
Lojuvat reikäiset verkot
orsillaan

Ilman oikeutta on hän jäänyt
nyt ottaa oikeuden omakseen
Viimein on aika - vapauden
viimein on aika - lupausten

Rauta repii veren mustan
maahan kylmään ja saviseen
Veren joka vuotaa vuoksi
kauan sitten unohdettujen
Veri lunastaa lupauksen.

Tulta! Verta!

Keskellä ruhjottujen ruumiiden
toivoo poltteen sammuvan
Vapautusta valastaan
polvillaan maassa odottaa

Ei sammuttanut vesi paloaan
ei kyennyt siihen verikään
Viimein tajuaa hän totuuden
kostoretken turhuuden