Mielialapaine

Musta verho silmiesi edessä,
et näe peilikuvaasi enää edes vedessä,
vaan hereillä pysyt sinnitellen,
pinnistellen pysyt pinnalla,
on rinnallas ihmisiä jotk' ei pysty piinaamaan sinua.
Vaikka etsit vertaistasi,
et oo enää kertaakaan siin' tilas',
että tarvis alkaa kertaamaan asioita,
jotka jää mielen perälle,
eikä asioita jotka kerrot puukon terälle.
Tää maailma, johon saatoin sinut,
on aivan todellinen,
siksi taannoin minun oli pakko kertoo itelleni,
että en oo paras kertoo itelleni mitään,
siksi tarvin sinut hakkaamaan järkeä mun pääni sisään.
Pääsin sisään mutten ulos, siksi lopputulos oli ihan vitun lukos.
Kohtalo tai ei, vein itteni kauas pois sun luota
ja luotaimeni näyttää, että tää on oikee suunta.

Eksyin kanssasi taivaan tuuliin, paratiisiin kauneimpaan,
enkä luotasi pois lähtenyt ois kai milloinkaan.
Eksyin kanssasi paratiisiin kauneimpaan,
nyt kun pois sä menet, ymmärrän sen olleen utopiaa.

Varastettui sanoja olis kiva syytää.
Oisko joku muu, joka vois olla syypää?
Olisko joku, joka olis hyväks mulle,
eikä hyväksi kelleen muulle kellä on tunteet, eikä mielen ruhjeet.
Välillä asioista syntyy mielialapainetta.
Voisko joku mutki hyväksyy? "Ei oo aihetta".
Mieli pikimusta ja verhot kiinni huomenna,
jos Jumala on olemassa onks se hyvien puolella?
Värikkäät ajatukset, värikäs tunnevamma,
niiden summan aiheuttamana tätä ahdistusta kannan.
Jos ei saada käyttää tunteitamme siten ku me halutaan,
me pikkuhiljaa valutaan loitommaksi loistosta.
Ei puhettakaan voitosta, me hävitään ja kadotaan,
me kadotukseen valutaan, mutta pakko koittaa voittaa
pelot jos siltä tuntuu.
Kyllä tiiät, että ihmiset muuttuu.

Eksyin kanssasi taivaan tuuliin, ajatukseen kauneimpaan,
enkä luotasi pois lähtenyt ois kai milloinkaan.
Eksyin kanssasi ajatukseen kauneimpaan,
nyt kun pois sä menet, ymmärrän sen olleen utopiaa.
x2

Eksyin kanssasi taivaan tuuliin, mielikuvaan kauneimpaan,
enkä luotasi pois lähtenyt ois kai milloinkaan.
Eksyin kanssasi mielikuvaan kauneimpaan,
nyt kun pois sä menet, ymmärrän sen olleen utopiaa.